Empatia ei ole heikkous, vaan vahvuus tehdä päätöksiä, jotka todella kohtaavat ihmisen. Se on taito nähdä ihminen numeroiden ja raporttien takaa, jota politiikassa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Olen tavannut liian monta ihmistä, joiden elämässä palvelut eivät toimi. Kun kiireettömään hoitoon pääsy kestää kuukausia, kun nuori ei löydä mielenterveyspalveluita tai kun ikäihminen jää yksin kotihoidon varaan, ongelma ei ole ihmisissä vaan järjestelmässä. Ja siihen me voimme vaikuttaa.
Heidän tilanteensa eivät ratkea säästölistoilla tai byrokraattisilla linjauksilla. Ne ratkeavat päätöksillä, jotka lähtevät kuuntelusta, ymmärtämisestä ja siitä yksinkertaisesta kysymyksestä: “Miltä tämä tuntuu sinun elämässäsi?”.
Empatia on myös rakenteellista: se tarkoittaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, toimivia lähiterveysasemia ja kotiin vietäviä palveluita silloin, kun liikkuminen ei onnistu. Se tarkoittaa sitä, että lapsi saa koulussa tarvitsemansa tuen, vaikka se vaatisi lisäresursseja.
Politiikkaa ei pidä tehdä etäältä. Se pitää tehdä ihmisten elämästä käsin. Empatia ei ole pehmeyttä. Se on rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka kestävät katseen ihmisen silmiin.
Siksi olen ehdolla.