Rakel Hiltusen pääkirjoitus Reumalehdessä 3/2011 

Kun aloitin työni eduskunnassa 12 vuotta sitten, kuvittelin, että terveydenhoidossa lainsäädäntö on perusteiltaan pitkiksi ajoiksi valmista. Toisin on kuitenkin käynyt. Lääketieteen uudet mahdollisuudet sairauksien hoidossa ja hoitojärjestelmien merkittävät muutokset edellyttävät myös lainsäädännön uusimista tukemaan potilaan oikeutta hyvään hoitoon. Ympäristöt muuttuvat, mutta sairastuneen ihmisen odotukset ja tarpeet pysyvät samanlaisina. Kun sairaus todetaan, ihminen odottaa, että hän saa nopeasti kaiken mahdollisen tiedon sairaudestaan ja käsityksen siitä, kuka vastaa hoidosta ja varmuuden, että hoito myös toteutuu.

Muutosten keskellä korostuu potilasjärjestöjen merkitys jäsenistönsä yhdyssiteenä ja edunvalvojana.

Reumalehteä lukiessa teksteistä ja kuvista välittyy yhdistysten toiminnasta energinen ja hyvin myönteinen kuva. Olen usein ihmetellyt mistä tämä ilo kumpuaa. Professori Maija-Riitta Ollila on todennut, että "ihminen tarvitsee positiivisia tuuppauksia jaksaakseen". Ilmeisesti on niin, että yhdistyksissä näitä positiivisia tuuppauksia tulee esimerkiksi vertaistuen avulla.