Kansanedustajatyössäni helsinkiläisyys on ikkuna, jonka kautta katselen suomalaisten ihmisten elämää. Helsinki on hieno kaupunki. "Taskukokoinen metropoli" luonnehtii hyvin kaupunkia, jossa on suurkaupunkipiirteitä ja pikkukaupungin idylliä. Minua haastaa se, että pidämme kaupungin asukaspohjaltaan monipuolisena ja huolehdimme siitä, etteivät ihmiset jää yksin ja syrjäydy suuren kaupungin kasvottomille kaduille.
Kiinnostuin aikanaan politiikasta kun tajusin, että yhteisen hyvän edellytykset eivät jakaannu tasan ihmisten kesken. Opiskelin sosiaalipolitiikkaa ja niiltä juurilta sitouduin vahvasti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen lainsaäädännön ja palveluiden järjestämisen kautta. Minut sytytti yksittäisten ihmisten elämäntilanteet, huolet ja kuormien kantaminen joihin halusin ja haluan edelleen vaikuttaa.
Kun läksin maailmalle, isäni osti minulle Jean D´Arcin kipsipään. Siitä on tullut minulle symboli, ettei pidä luovuttaa kun kokee jonkun asian hyvin tärkeäksi.
Kiihdyn ja innostun edelleen kun koen tilanteita, joissa ei toteudu oikeudenmukaisuus. Niinpä tunnuslauseeni onkin
"Kuunnellaan heitä, jotka puhuvat hiljaisella äänellä".