Politiikka ei ole vain lukuja, rakenteita ja hallintoa. Se on arkea, joka tapahtuu neuvoloissa, päivystyksissä, koulujen käytävillä ja kodeissa. Siksi politiikka tarvitsee empatiaa.
Tarvitsemme päättäjiä, jotka eivät tee ratkaisuja etäältä, vaan ymmärtävät arjen vivahteita. Empatia ei tarkoita pelkkää tunteilua. Empatia on kykyä katsoa palveluja esimerkiksi lapsen, yksinhuoltajan, vanhuksen silmin. Se on kykyä nähdä, että esimerkiksi mielenterveyspalveluihin panostaminen ei ole kuluerä, vaan inhimillinen ja taloudellinen investointi.
Empatia näkyy myös siinä, miten rakennamme yhteiskuntaa. Emme voi sysätä vastuuta omaisille siksi, että hoivajärjestelmä ei toimi. Meidän pitää luoda ratkaisuja, joissa jokainen saa tarvitsemansa tuen, riippumatta iästä, kielitaidosta tai asuinpaikasta.
Empatia on poliittinen valinta. Valinta nähdä ihminen tilastojen takaa ja kuunnella myös silloin, kun ratkaisu ei ole helppo.
Siksi olen ehdolla.