Matka kohti vaikuttamista

1990-luvun laman lapsi – perheen ja arvojen kasvattama

Synnyin maaliskuussa 1993 kaksoissiskoni kanssa Kuopiossa. Meitä kuvailtiin jo vauvoina erilaisiksi ja persoonamme olivat heti omanlaisia. Perheeseemme syntyi ennen milleniaalia pikkuveli, jonka syntymä täydensi perheemme. Jo lapsena halusin huolehtia muista: esimerkiksi lyhensin hiukseni, ettei vauva saisi niitä kasvoilleen;ehkäpä moni muukin on leikkinyt lapsena kampaajaa!

Lapsuus oli täynnä touhua, sisarusrakkautta ja vauhtia. Päiväkoti sijaitsi aivan kotimme naapurissa, mikä teki arjesta hauskan ja mutkattoman. Vanhempieni iloksi (tai kauhuksi) aidan yli hypittiin tiuhaan tahtiin ja leikittiin omenapuiden alla tai kiipeillen huterille oksille.

Urheilu, taide ja ensimmäiset askeleet vaikuttamiseen

Olen aina ollut aktiivinen harrastaja. Jalkapallo oli suuri rakkauteni ja aloitin pelaamisen poikien joukkueessa ennen kuin tytöille järjestettiin oma joukkue. Mukana olivat myös sähly ja koulun välituntien iloiset pihapelit. Valitettavasti loukkaantuminen teini-ikäisenä vei minut pois pelikentiltä, mutta kannustajan rooli sopii minulle erittäin hyvin.

Myös taide on ollut minulle pienestä pitäen sydämen asia. Aloitin taideharrastuksen jo varhain ja se on kulkenut mukanani läpi elämän. Maalaaminen ja värien maailma ovat minulle tapa purkaa tunteita ja löytää voimaa vaikeissakin hetkissä.  Vaikka välillä siveltimet ovatkin saaneet levätä, ne ovat aina palanneet käteeni. Taide kaikissa sen upeissa muodoissa tuo minulle hyvinvointia ja jaksan arkea paremmin, kun saan harrastaa ja nauttia kulttuurista.

Tiedonhalu ja kasvu ihmisenä

Koulutaipaleeni alkoi Kuopiossa Rajalan koulussa, missä sain jo varhain vahvan pohjan englannin kielelle. Taide ja liikunta olivat suosikkiaineitani, mutta nautin aina uuden oppimisesta. Lukihäiriöni on tuonut omat haasteensa, mutta en ole koskaan antanut sen rajoittaa oppimistani. Kotoa saamani tuki oli korvaamatonta ja opin kehittämään omia tapojani selvitä opiskeluista.

Yläasteella jatkoin taidepainotteisessa luokassa Hatsalan koulussa. Tämä vaihe ei ollut pelkästään helppo, sillä esimerkiksi värikäs pukeutumiseni ja vakava loukkaantuminen jalkapallossa herätti kiusaamista ja johti ulkopuolisuuden tunteeseen. Toisaalta nämä kokemukset opettivat, miten tärkeää on olla oma itsensä ja puolustaa muita, jotka kohtaavat samankaltaisia haasteita. En voisi olla iloisempi, että tuolta ajalta on ystävyyssuhteita tänäkin päivänä. 

Valmistuin Kuopion Lyseon lukiosta vuonna 2012 ja vietin sen jälkeen muutaman välivuoden mm. Alkio-opistolla opiskellen valtio-oppia. Nämä vuodet eivät olleet hukkaan heitettyjä. Päinvastoin, ne tarjosivat arvokkaita kokemuksia ja varmuuden siitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Alkio-opisto oli minulle se oikea reitti korkeakouluopintojen pariin. 

Tampereelle – kasvu kohti vaikuttamista

Tampere kutsui minut useamman kerran pääsykokeisiin ja lopulta pääsin opiskelemaan hallintotieteitä. Haasteet niin lukihäiriön kanssa kuin jännitys pääsykokeissa kasvattivat halua opiskella ja ymmärrän kuinka tärkeää  erilaiset reitit korkeakouluopintojen pariin ovat. Opiskeluaika Tampereella on ollut elämäni parasta aikaa. Se on tuonut iloa uuden oppimiseen, ystäviä ja kasvattanut minua aikuiseksi.

Vuoden 2020 alussa valmistuin hallintotieteiden kandidaatiksi ja parhaillaan viimeistelen maisteriopintojani. Opinnoissani olen painottanut hallintotieteitä ja kansainvälistä politiikkaa. Opiskelen myös Jyväskylän yliopistossa taidehistorian ja -kasvatuksen alalla, sillä haluan yhdistää hallinnon ja kulttuurin hyvinvoinnin edistämiseen. Koen, että on upea opiskella erilaisia tieteitä, sillä ne avartavat maailmaa.

Matkaan on mahtunut haasteitakin. Koronapandemia ja henkilökohtaiset vaikeudet hidastivat opintojani, mutta en ole antanut periksi.Elämä opetti tärkeän läksyn: kaikkea ei tarvitse kiirehtiä, vaan jokaiselle asialle on aikansa. Yksi elämäni unohtumattomimmista kokemuksista oli kevätlukukausi 2022 San José State yliopistossa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Kansainvälistyminen, uudet haasteet ja opinnot ulkomailla olivat juuri sitä, mitä vaihdolta odotin ja paljon enemmän. Tuota aikaa tulee varmasti muisteltua koko loppuelämä. 

Avoimuus terveydestä – voimavara, ei este

Olen saanut elää suurimman osan elämästäni terveenä, vaikka lukioikäisenä sainkin diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tämä toi mukanaan elämän mittaisen matkan sairauden kanssa. Onneksi perheeni ei sivuuttanut oireiluani ja sain oikean diagnoosin kohtalaisen nopeasti. Toinen isosti elämääni ja terveyttäni horjuttaneesta tilanteesta tapahtui vuonna 2019, jolloin jouduin tilanteeseen, joka muodosti minulle ikävän trauman. Tämä trauma on jättänyt jälkensä elämääni, mutta se on myös opettanut, kuinka tärkeää on puhua avoimesti mielenterveydestä ja hakea tukea. Mielenterveyden haasteet eivät ole estäneet tavoittelemasta unelmiani ja suuri kiitos kuuluu läheisille, jotka ovat kannustaneet vaikeiden hetkien ylitse. 

Miksi haluan jakaa tarinani näin laajasti? Koska tiedän, että en ole yksin. Mielenterveyden haasteet ja pitkäaikaissairaudet koskettavat yhä useampia ihmisiä ja yhteiskunnassamme tarvitaan parempia ratkaisuja hyvinvoinnin tukemiseen. Oppimisvaikeuksista huolimatta, jokainen voi saavuttaa omat koulutus haaveensa, kunhan takaamme oikeanlainen tuen ja erilaisia reittejä opintopoluille. Haluan olla mukana rakentamassa Suomea, jossa jokainen saa tarvitsemansa tuen ajoissa ja jossa ketään ei jätetä yksin. Hyvinvointiyhteiskunta kukoistaa, kunhan yksilöillä on mahdollista puhjeta kukkaan. 

Miksi olen ehdolla

Uskon, että jokaisella on oikeus sujuvaan arkeen, laadukkaisiin palveluihin ja mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä. Haluan olla rakentamassa kuntaa ja hyvinvointialuetta, jossa päätöksiä tehdään inhimillisesti, kestävästi ja rohkeasti uudistaen. Minulle tärkeintä on ihmisten hyvinvointi, mahdollisuuksien tasa-arvo ja se, että palvelut toimivat silloin, kun niitä tarvitaan. Tarvitsemme päätöksiä, jotka eivät ole vain kustannuksia taulukoissa, vaan investointeja ihmisiin, arkeen ja tulevaisuuteen. Lähden vaaleihin, koska haluan varmistaa, että erilaisia ihmisiä kuunnellaan ja että päätöksenteko on läpinäkyvää, vastuullista ja ennen kaikkea ratkaisukeskeistä. Arvostan empatiaa, hyvinvointia ja kestäviä uudistuksia.